Hohhoijaa ja huh! Hienosti alkanut Petrean kuntoutus tyssäsi nyt ainakin hetkellisesti reumakipuihin. Harmittaa aivan suunnattoman paljon.
Petrean kuntoutus alkoi kesäkuun alussa ja osa heinäkuusta oli kesälomaa. Selkäkivut alkoivat sopivasti loman alkaessa ja olivat välillä niin pahat etten pystynyt tekemään mitään, en yhtään mitään ja se etten pystynyt tekemään mitään pahensi vain kipuja. Kolmen viikon aikana olen käynyt kolme kertaa terveysasemallani lääkärillä, koska reumalääkärini on lomalla. Ensimmäisellä kerralla sain kaksi kipupiikkiä kankkuihin, ei mitään apua. Lisäksi tujut kipulääkkeet: tramal, arxocia tupla-annoksella sekä lihasrelaksantti, ei apua näistäkään. Seuraavalla kerralla sain vielä vahvemman pitkävaikutteisen tramalin...ei apua. Tässä kohtaa olin jo niin tuskastunut tilanteeseen että itketti vain kokoajan. Yöt ovat olleet lisäksi pahimmat. Kaksi viikkoa nukuin puoli-istuvassa asennossa vasen jalka tuettuna tyynyllä. Kääntyminen ja liikkuminen yöllä aiheuttivat viiltävää kipua.
Kolmannella lääkärikäynnillä pääsin onneksi omalääkärilleni, johon luotan täydellisesti ja hän on erittäin pätevä. Tässä kohtaa minulle oli jo tullut pissatulehduskin??? En edes muista koska viimeksi olisi tuota ollut ja nyt se sitten iski, pahimpaan mahdolliseen aikaan. Selkä siis helkkarin kipeä ja siihen lisäksi alavatsakivut, jotka säteilivät selkään. Sain kortisonikuurin, jota jatkan elokuun puoleenväliin eli kunnes pääsen reumalääkärilleni. Lisäksi lääkityksenä selkään jatkan lihasrelaksantteja ja pissatulehdukseen sain antibioottikuurin. Nyt kivut ovat päivällä helpommat kuin aiemmin, mutta yöt ovat edelleen hankalia ja olen aivan loppu. Mikäli ei saa nukuttua riittävästi, kipujakaan ei jaksa niin hyvin. Onneksi olen jaksanut liikkua, kivutkin lievittyvät joksikin aikaa. Olen pyrkinyt joogaamaan päivittäin ja kävelemään sen, mitä pystyn.
Harmittaa tosiaan hirvittävän paljon, että reuma alkoi oireilemaan ja vielä näin kovin. Soimaan itseäni lisäksi ihan liikaa, kun en pystykään menemään kuntoutukseen. Ei millään lailla helpota oloa että olen näin julma itseäni kohtaan. Ja syytän itseäni. Olen käyttänyt reuman hoitoon biologista reumalääkettä Enbreliä noin vuoden ja sitä ennen käytin Humiraa. Humiran käytön aikana minulle puhkesi palmoplantaarinen pustuloosi ja lääke lopetettiin tämän jälkeen, koska epäiltiin Humiran laukaisseen sairauden. Humiran tilalle laitettiin Enbrel.
Alusta asti pistäminen sattui todella paljon ja minulle tuli iho-oireitakin. Joka kerta pistäminen sattui enemmän ja aloin pelkäämään sitä. Lisäksi iho-oireet pahenivat ja useimmiten pistoksesta seurasi mustelma ja punoitus turvotuksella. Nyt en ole pystynyt lääkettä enää pistämään ja tämän vuoksi syytän nyt itseäni näin kovin. Omalääkärini kyllä sanoi, ettei Enbreliä pidäkään pistää, jos siitä aiheutuu niin voimakkaat reaktiot.
Nyt sitten haen sairaslomaa. Nopeasti sitä voimat loppuu, kun on pitkään kovat kivut eikä saa riittävästi unta ja aivan kuin tämä ei riittäisi, olen julma itseäni kohtaan. Reilut kaksi viikkoa pitää vielä kestää, sitten pääsee reumalääkärille. Joskos vaikka löytyisi jokin sopiva lääke, jota pystyn käyttämään. Nyt vain pitää tehdä mindfullness-harjoituksia ja taputteluterapiaa, josko ne auttaisivat minua olemaan armollisempi itseäni kohtaan.
