Tovi on vierähtänyt viime kirjoituksesta ja taasen on paljon tapahtunut. Rakkulat olivat viikon verran poissa ja nyt jouluksi puskevat uutta. Olisin niin toivonut että vielä joulun olisivat rakkulat pysytelleet poissa, mukavampi on kokkaillakin kun ei sattuisi.
Viime viikon maanantaina rakkuloita alkoi puskea urakalla, mutta ne lähtivät vuorokaudessa näin: Opetuskeittiöpäivän vuoksi jouduin pakkaamaan käteni(kirjaimellisesti), jotta pystyin työskentelemään ilman tuskia. Laitoin ensin käsiin rasvaa, jonka annoin imeytyä, sitten kämmeniin rasvalaput(Lomatull), päälle sideharsotaitokset, harsosidettä, puuvillahanskat ja vielä kumihanskat päälle...huh!..mut kyllä vaan toimi tämä konsti. Jokainen päivä ilman näitä rakkuloita on riemuvoitto...ainoa vain että ehdin jo viikon aikana tottua siihen, ettei satu kokoajan ja nyt kun taas sattuu niin nuppi aikas koetuksella. Mutta onneksi tiedän että selviän. Koulukaveritkin ovat ensi kevääseen mennessä mestareita "ensiavun" antamisessa, kun pakkailevat mun käsiäni =))
Ja samoin poikaystäväni. Välillä kyllä ihmettelen, miten Henkka jaksaa olla mun kanssani, kun kiukuttelen toisinaan aika paljon, kun sattuu ja harmittaa sairauteni..ja sitten puran kiukkuani häneen. Anteeksi tulee pyydettyä välillä aika taajaan. Onnekseni Henkka on maailman ymmärtäväisin ja kärsivällisin ihminen(ainakin mun suhteeni).
Olen saanut lisäksi uutisia asiakasyhteistyöryhmästä. Pääsen siihen(jos nyt noin voi ilmaista) tammikuussa, koska tilanteeni on niin hankala.
Vielä pitäisi moneen paikkaan soitella ja sopia tapaamisia. Nyt olen pitänyt hengähdystaukoa melkeinpä kaikista tähän sairauteen liittyvistä asioidenhoitamisjutuista. Tiedän että ensi keväästä tulee varmasti todella raskas niin henkisesti kuin fyysisestikin ja tuntuu että tarvitsen paljon tälläisiä päiviä, jolloin keskityn muihin asioihin. Tänäänkin olen käynyt salilla treenaamassa, auttanut äitiä jouluruokien teossa, käynyt kaupassa ja välillä vain ollut tekemättä mitään.
Tänään olisi vielä pitänyt nähdä porin kavereita, mutta en yksinkertaisesti jaksanut. PPP kyllä verottaa välillä tätä jaksamista ja varsinkin sosiaalisuus on kärsinyt.
Toivon että ystäväni ymmärtävät tämän asian ja oppisin sen myös itse hyväksymään.
Nyt yritän olla murehtimatta. Huomenna onkin jo jouluaatto: tiedossa herkkuruokia, hyvää seuraa ja rentoutumista.
Rentouttavaa ja rauhallista joulua kaikille ja paljon Onnea vuodelle 2012!
Muistakaa nauttia elämästä vastoinkäymisistä huolimatta. Nauttia pienen pienimmistäkin onnen ja ilon aiheista...hymyillä ja nauraa niin että posket sattuu. Ja tietysti itkeä kun itkettää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti