Mistäköhän aloittaisin...
Marraskuussa 2011 minulle puhkesi harvinainen ihosairaus, palmoplantaarinen pustuloosi (pustulosis palmolantaris). Sairaus koettelee etenkin jalkapohjien ja kämmenten ihoa. Minulla sairaus alkoi todella rajusti ja sairauden puhkeamisesta kuukausi eteenpäin olin lähes täysin työkyvytön. Opiskelin tuolloin vielä kokiksi. Jäin ppp:n vuoksi sairauslomalle joulukuussa ja sairausloma kesti elokuun 2012 loppuun. Jouduin lopettamaan lähes valmiit kokkiopintoni.
Olin asiakkaana Tyksin kuntoutustutkimus-polilla, josta suurin hyöty oli pitkä sairausloma sekä loistava B-lausunto. Muuta siellä ei sitten oikeastaan saatu aikaan, ei edes kunnollista ammatillisen kuntoutuksen suunnitelmaa tai selkeitä jatkosuunnitelmia. Tätä on moni ammattihenkilö myöhemmin ihmetellyt.
Jokatapauksessa, aloin jo 2012 alkuvuodesta miettiä Petreaa vaihtoehtona. Äitini on terveydenhoitoja ja hän kertoi minulle kyseisestä kuntoutuskeskuksesta. Asun Turussa ja Petreaan on noin 10km matka, tämänkin puolesta se olisi hyvä vaihtoehto. Olin kuitenkin niin huonossa kunnossa ettei kuntoutusta voinut tuolloin ajatella. Pidin kuitenkin Petrean mielessä. Tyksin kunt.tutkimus-polilta en saanut varsinaista suositusta Petreaan.
2012-2013 vuodenvaihteessa sain reumalääkäriltäni B-lausunnon Petrean kuntoutustutkimusta varten. Muistaakseni helmikuussa postiluukusta tipahti kutsukirje kuntoutustutkimukseen ja jakso alkoi maaliskuussa, se kesti kaksi viikkoa. Itsevarmuuteni vahvistui tuona aikana uskomattoman paljon.
En voisi olla tyytyväisempi Petrean kuntoutustutkimusjaksoon. Varmasti vaikutti myös se, että olin todella motivoitunut ja halusin selvyyden tulevaisuudestani. Minulle tehtiin aivan loistava ammatillisen kuntoutuksen suunnitelma ja selkeät tavoitteet sekä ohjeistus minulle. Seurantapäiviä sain kolme. Pelkäsin sitä, että jään yksin kaikkien asioideni kanssa enkä pystyisi hoitamaan kaikkea. Noh, olen pärjännyt varsin hyvin!
Petreassa sovittiin tavoitteiksi psykoterapiaan sekä pitkäkestoiseen kuntoutukseen hakeutuminen, joko kuntouttava työtoiminta taikka Petrean Ilona-kuntoutus (mielenterveyskuntoutujien työhönvalmennus). Kävin Ilona-infossa huhtikuussa ja haastattelussa seuraavalla viikolla. 3.5.13 yksi Ilonan ohjaajista soitti minulle ja kertoi että Ilonan työryhmä on valinnut minut kuntoutukseen. Sitten vain lisähakemus Kelaan lausuntoineen ja tämän viikon maanantaina 20.5.13 samainen ohjaaja soitti minulle ja kertoi että Ilona-kuntoutus voidaan aloittaa Kelankin puolesta, koska vain minulle sopii. Sovimme aloitusajankohdaksi kesäkuun alun.
Ja nyt vaihdan Ilonasta psykoterapiaan...
Jo ensimmäisenä päivänä Petreassa minulle suositeltiin Kelan kuntoutuspsykoterapiaa. Minulle on suositeltu psykoterapiaa jo vuodesta 2005, mutten ole voinut hakeutua terapiaan taloudellisista syistä. Omavastuuosuudet pätevällä terapeutilla nousevat helposti 300€ kuukaudessa. Harvalla työssäkäyvälläkään on tähän rahaa, saati toimeentulotukea saavalla. Olen hakenut sosiaalitoimesta useaan otteeseen tukea näihin omavastuuosuuksiin sekä Porissa että Turussa ja vastaus on aina ollut kielteinen, jota en ole kyennyt ymmärtämään. Yksi edellytys sille, että tulen jossain kohtaa elämässäni olemaan työkykyinen on tehokas ja pitkäkestoinen psykoterapia. Minulla on niin paljon syvällejuurtuneita ongelmia etten pääse yksin niiden kanssa eteenpäin eikä kunnalla ole resursseja pitkäkestoiseen intensiiviseen ja tehokkaaseen terapiaan.
Petrean sosiaalityöntekijä kirjoitti lyhyen lausunnon sosiaalitoimea varten ja mainitsi siinä työ- ja toimintakykyiseksi tulemisen terapian avulla ja suositteli tuen myöntämistä terapian omavastuuosuuksiin. Minulla oli parin päivän päästä aika sosiaalityöntekijälle Turun sosiaalitoimessa ja jälleen kerran virkailjani oli vaihtunut. Tällä kertaa onneksi!
Jännitin todella paljon tätä käyntiä ja olin varma että vastaus on jälleen jyrkkä ei! Virkailija kuitenkin sanoi heti että tietysti hän puoltaa tätä ja kirjoittaa asiakassuunnitelmaani että terapian omavastuuosuudet maksetaan toimeentulotukena. Olin aivan järkyttynyt (positiivisesti), aloin itkemään ja oli todella epätodellinen olo. Voiko tosiaan olla virkailjasta kiinni, saako toimeentulotukea terapiakustannuksiin vai ei! Olin aina kuvitellut ettei vain ole mahdollista saada tukea (jonkin lakipykälän mukaan). Tästä käynnistyi operaatio terapeutin etsintä, joka osoittautui todelliseksi suuroperaatioksi. Olen hurjan kiitollinen sosiaalityöntekijälleni tästä päätöksestä!!
Aloin hakea terapeuttia huhtikuun alussa. Olin pyörällä päästäni: terapiasuuntauksia on paljon ja on eri vaativuustason omaavia terapeutteja, jotka ovat ehkä erikoistuneet vielä johonkin erikoisosa-alueeseen. Urakka tuntui loputtomalta. Onneksi olen hyvä organisoimaan asioita ja kävin läpi eri suuntauksia ja lähes kaikki terapeutit Turun alueella.
 |
| Terapeuttietsivätoimisto tmi. |
Lopulta parin viikon työn jälkeen olin saanut karsittua terapeuttiehdokas-listan noin kahteenkymmeneen. Sitten aloin miettiä yhteydenottotapaa. Osalla terapeuteista oli tiedoissa myös sähköpostiosoite, osalla vain puhelinnumero. Päätin tehdä lyhyen hakukirjeen, jossa esittelen itseni ja ongelmani :) Lähetin s-postia yhdeksälle terapeutille, liitteenä tämä haku-/esittelykirjelmä. Terapeuteista viidellä ei ollut vapaita terapiapaikkoja, kahden vastaus kesti ja kesti. Jotenka vaihtoehtoja oli tässä kohtaa kaksi, plus sitten ne terapeutit, joille sai vain soittaa.
Valitsin siis kaksi terapeuttia, joilla ajattelin käydä tutustumiskäynneillä. Terapeuttia etsiessä ehkä tärkein valintaan vaikuttava asia on "kemiat". Terapeutin tulee olla mieleinen ja sellainen, jolle voi puhua hyvinkin vaikeista ja intiimeistä asioista. Tätä minulle korostettiin usealta taholta. Tietysti vaikuttaa myös menetelmät ja ehdottomasti terapeutin pätevyys.
Kävin molemmilla siis tutustumiskäynnillä ja tämän jälkeen valinta oli helppo. Tällä hetkellä minulla on terapeutti löydettynä ja käyn hänellä nyt kartoituskäynneillä. Terapeuttini on erittäin pätevä ja minulle tuli heti sellainen olo, että pystyn hänelle puhumaan ja varmasti myös luottamaan.
Paljon on siis tapahtunut loistavia asioita lyhyessä ajassa, mutta kuten otsikosta näkee, on hyvän lisäksi tullut myös tasapainoilua vaativia muutoksia.
Minulle on kehkeytynyt paha uniongelma. Olen nyt nukkunut todella huonosti reilut kolme viikkoa. Unettomuus alkoi mahataudista, joka piti minua hereillä kolme yötä. Sitten tuli hyvin valoisaa ihan yhtäkkiä ja se oli sitten siinä. Pää pimahti!
Olen nyt miettinyt, mistä unettomuus todella johtuu ja syitä on monta. Mahatauti, valoisuus, puoliskon kuorsaaminen ja kauhu-unet, sekä nämä hyvät muutokset, joita elämässäni on tapahtunut.
Liika on liikaa myös hyvässä, näin on todettava minun kohdallani. Myös terapeuttina totesi tämän minulle. Niin karmealta kuin se kuulostaakin, näin voi käydä.
Olen elämäni aikana tottunut saamaan, suoraan sanottuna, paskaa niskaan paljon enemmän kuin hyvää. Yrityksistäni ja ponnisteluistani huolimatta seinä on lähes aina noussut vastaan ja pettymyksiä on tullut kerta toisensa jälkeen. En enää uskaltanut edes toivoa tälläisiä muutoksia ja nyt kuitenkin elän näiden muutoksien keskellä. Muutama kuukausi sitten uskoin jo ettei minusta ole muuhun kuin eläkeläiseksi...ettei yhteiskunta tarvitse minua tai halua minua osalliseksi, että olen vähän kuin välttämätön paha. Tälläiset tunteet vaikuttavat aika lailla itsetuntoon.
Nyt olen taas alkanut uskoa itseeni ja ammattihenkilöt uskovat minuun ja kykyihini. En olekaan hylkiö, jolla on seitsemän sairautta ja jota ei tarvita. Minulle on rakennettu tulevaisuus ja selkeät suunnitelmat, joissa olen päähenkilö. Nyt minua tuetaan, eikä minun tarvitse jaksaa yksin. Saan epäonnistua ja olla vähemmän täydellinen ja tehokas, jos vain annan itselleni nyt luvan siihen.
Pääsen pitkäkestoiseen kuntoutukseen, jossa minua toppuutellaan ja saan tukeutua muihin.
Edessä on pitkä tie ja varmasti myös kivikkoinen, sen tiedän jo nyt. Mutta se on tie, jolla haluan kulkea ja joka vie minut lähemmäs sitä, millainen haluan olla.
Toivon että uniongelmani laantuisivat ja saisin taas nukuttua. Minun on kuitenkin hyväksyttävä tämä tilanne ja pidettävä mielessä, mistä se johtuu. Minulle on tapahtunut niin paljon hyvää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti