Voi ja ei! Rakkuloita on nyt ollut vajaat 3 viikkoa ja mun kädet on kipeät ja kutina on sietämätöntä. Alkaa olla se vaihe, että mikäli käsiin osuu jotain, sattuu tosi paljon. Mikään rasva ei auta. Tänään aloitan Ataraxin popsimisen kutinaan.
Huomenna olisi sitten ihotautilääkärille aika. Odotukset eivät ole kovinkaan korkealla. Kaikki apu tulee kuitenkin tarpeeseen. Tänään kävin koulupsykologilla jutustelemassa. Helpotti hetkeksi ja huomasi, kuinka paljon elämässä on aivan upeita asioita. Nyt sitten taasen mieli aivan maassa, kun poikaystävä ottaa ihan hieman vain päähän....Olen luonteeltani ilmpulsiivinen ja olen oppinut osittain sairauksien vuoksi tarttumaan heti toimeen...poikaystäväni on tässä kohtaa täydellinen vastakohtani ja nyt se tuntuu tuskastuttavalta, kun on jo valmiiksi henkisesti väsynyt. Mut kait se tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti