Sen sijaan että itkisin päivät läpeensä silmäni umpeen ja rämpisin itsesäälissä 24/7 tai olisin kiukkuinen kuin ampiainen keväällä, totesin tänään että voisin kanavoida nämä tunteet blogin tekemiseen. En vielä tiedä tuleeko tämä toimimaan, mutta toivon hartaasti että toimisi. Enkä kyllä ole ollenkaan varma jaksaako kukaan tätä tulevaa blogiani lukea, koska nyt jo tiedän että tekstit saattavat olla ajoittain täynnä tuota itsesääliä ja armotonta raivoamista. Uskon kuitenkin että jollekin tästä blogista voi olla myös hyötyä.
Itse koen vertaistuen hyvin tärkeänä tekijäni kaikkien sairauksien kohdalla. On lohdullista tietää että on muitakin samassa tilanteessa eläviä. Joidenkin sairauksien kanssa on helpompi tulla toimeen ja niiden kanssa oppii nopeasti elämään: sopeutuu. On myös sairauksi, joita ei toivoisi pahimmalle vihamiehelleenkään...PPP on sellainen. Sen olen jo nyt saanut kokea, vaikka ensimmäisten rakkuloiden puhkeamisesta on kaksi viikkoa.
Olen myös saanut kokea jo sen, että sairaudesta ei tiedetä paljoakaan. Kaiken informaation sairaudestani olen saanut netistä hakemalla, en lääkäriltä. Valitettavasti netissä on myös virheellistä tietoa, siksi olenkin pitäytynyt "virallisilla" sivustoilla, kuten Terveyskirjasto, Psoriliiton sivut sekä Iholiitto. Muutaman kerran olen päätynyt lukemaan keskustelupalstoja ja vierailut ovat joka kerta päättyneet syvään ahdistukseen. Tauti on kaikkea muuta, kuin mukava...ja valitettavasti se on totta!
Olen kuitenkin onnekas kun sain diagnoosin heti. Pääasiassa kiitän kyllä itseäni(ja tämä ei ole omahyväistä myhäilyä). Muiden sairauksieni vuoksi olen oppinut olemaan itse hyvin aktiivinen ja olen aina hankkinut tietoa sairauksistani. Välillä se on hirvittävän raskasta, toivoisin niin että joku voisi tehdä nuo asiat puolestani ja saisin kunnollista hoitoa, ilman että olisin itse opiskellut muutaman ammattihenkilöille kuuluvan kirjan. Näin ei kuitenkaan tapahdu kovinkaan usein. Useimpien sairauksieni hoitoa on laiminlyöty useita vuosia kun asuin aiemmin Porissa. Nyt olen asunut Turussa 1,5 vuotta ja tällä minua on vasta alettu hoitaa asiaankuuluvasti.
Joka tapauksessa. Huomasin ensimmäisen rakkulan reilut kaksi viikkoa sitten. Ensin en huolestunut. Ajattelin että olen kokatessani polttanut käteni tai jotain sen suuntaista. Parissa päivässä rakkuloita ilmestyi lisää. Olin hirvittävän stressaantunut jo valmiiksi, koska asunnossani oli juuri ilmennyt keittiökoisa-ongelma(iljettäviä toukkia roikkui katosta). Lisäksi että toukat ovat ällöttäviä, minulla on mato/toukkafobia. Sain jopa paniikkikohtauksen ja rakkulat sen kuin pahenivat. Googletin rakkulat kämmenissä ja eteeni räpsähti Terveyskirjaston sivu palmoplantaarisesta pustuloosista. Sivulla oli kyllä muitakin vaihtoehtoja rakkuloille, mutta kuvan nähtyäni olin 100%:n varma siitä, että kyseessä on PPP. Tulostin kuvan ja kirjoitin sairauden nimen paperille.
Sain seuraavana päivänä päivystysajan lääkärille. Otin tulosteet mukaani. Heti niitä en tietenkään näyttänyt vaan annoin lääkärin tutkia rakkulat. Sitten näytin tulosteet. Lääkärini totesi että olen täysin oikeassa. Kerroin että tupakoin ja tämä tieto vain vahvisti asiaa. Sain reseptillä Bemetson 0,1% kortisonivoiteen sekä Champix-kuurin tupakoinnin lopettamiseen(pyysin sitä itse).
Keskustelupalstoilta olen lukenut, kuinka monella diagnoosin saamiseen on mennyt vuosia. Omalla kohdallanikin sain kokea tätä arpapeliä viime viikon perjantaina, kun kävin jälleen päivystysajalla lääkärissä. Jouduin kuitenkin lääkärille, jolla en ollut aiemmin käynyt....Huh! Vieläkin sappi kiehuu, kun ajattelen tuota käyntiä, mutta nyt en kirjoita siitä, koska kello on 0:53 enkä halua saada raivokohtausta keskellä yötä, kun poikaystäväni nukkuu.
Opiskelen kokiksi ja nyt olen joutunut kyseenalaistamaan koko tulevaisuuteni. Käteni ja jalkani tuskin kestävät kokin työssä...mutta rakastan tätä hommaa niin pirun paljon! Joutuisin luopumaan rakkaasta unelmastani...en tiedä kestäisinkö sitä. Haluan tehdä elämässäni jotain, saavuttaa jotain...Mun pitäisi vain uskoa siihen, että on varmasti jokin paikka, jossa voisin unelmaani toteuttaa, vaikka tekisin sitä sitten osa-aikaisena tms. Nyt on vain usko koetuksella. Onneksi ympärilläni on liuta uskomattoman ihania ja kannustavia ihmisiä...hukassa olisin ilman heitä.
Olen jo aiemmin joutunut keskeyttämään kahdet opinnot sairauksieni vuoksi, nyt on siis kolmannet meneillään. Olen pian 29-vuotias, ilman ammattia, 15 000€ opintolainaa ja tulevaisuus auki. Olen jo pitkään harkinnut kirjoittavani Tarja Haloselle kirjeen, jotta hän voisi antaa "anteeksi" lainani. Tuskin valtion talous siitä horjuisi sen enempää, mitä se jo valmiiksi horjuu.
Ja näitä muita sairauksiani ovat:
allergiat, atooppinen ekseema, astma, kaksisuuntainen mielialahäiriö(elpymävaihe. Masennusta sairastin noin 12 vuotta...putkeen). Selkärankareuma-ollut pahasti oireileva nyt reilun vuoden, diabetes(hoitona elämäntavat) ja nyt uutuutena PPP. Musta taitais tulla aikas pro valelääkäri =)
Nyt lopettelen tältä erää.
Lotta kiittää ja kuittaa! Hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti